Nestori Reponen, laulun esikuva
Juha Vainio esitti vuonna 1982 Syksyn sävelessä samana vuonna tekemänsä laulun Vanhojapoikia viiksekkäitä. Laulussa kerrottiin Saimaan saaressa asuvasta Nestori Miikkulaisesta, joka oli jäänyt vanhaksipojaksi. Miikkulaisella oli kyllä ollut morsian, mutta ”maailma houkutti pois morsion”.
Nestorilla oli kohtalotoveri, vanha norppaherra, joka ei myöskään ollut löytänyt kumppania. Kohtalotoverit tapasivat toisiaan rannalla, kun Miikkulainen soitteli torppansa rappusilla huuliharppua ja norppa tuli lepokivelleen kuuntelemaan.
Laulun surumielinen päätelmä on, että kummastakin taitaa tulla sukunsa viimeinen. ”Suuri Saimaa mut sata on hylkeitä vaan”.
Laulun Nestori Miikkulaisella oli esikuva, Puumalan Lintusalossa asunut Nestori Reponen (1912 – 1982). Vainio ei häntä koskaan tavannut. Idean välittäjänä toimi toimittaja Veikko Kilkki, joka on kertonut monissa kirjoissa, miten hän tämän esikuvan Puumalan Lintusalossa tapasi ja miten ja miksi hän tarinan Vainiolle välitti.
Toimittajat tulivat tekemään juttua kelirikosta
Kilkki tuli Lintusaloon 1970-luvun alussa helikopterilla toimittajaporukassa, jonka tarkoitus oli tehdä juttua saarelaisten tukalasta asemasta kelirikkoaikana.
Lintusalossa oli menossa tietaistelu, koska saareen ei vielä silloin ollut tietä. Toimittajat paikalle kutsui Lintusalon eteläosassa Maunolan kylässä asunut hankkeen puuhamies, maanviljelijä ja kunnanvaltuutettu Tauno Kiljunen.
Traktorin peräkärryssä Nestorin mökille
Toimittajat viihtyivät useita päiviä Kiljusen tilalla Alatalossa. Jossain vaiheessa hän sitten pakkasi toimittajat traktorin peräkärryyn ja vei heidät Nestorin mökkiin saaren pohjoispäähän, Lintusalon kylään.
Tällä reissulla Kilkki tapasi Nestorin ja kuuli hänen tarinansa.
Nestorilla oli tapana soitella haitaria saunan rappusilla sillä aikaa, kun sauna lämpesi. Kerran – tai ehkä useammankin – norppa tuli kivelle kuuntelemaan Nestorin musisointia.
Kilkki oli jo siihen aikaan kiinnostunut norpasta ja kysyi Nestorilta, kuinkahan sille norpalle mahtaa käydä. Nestori oli siihen sanonut, että ehkä sille käy kuin heille muillekin vanhoillepojille viiksekkäille, että jää ilman akkaa.
Kilkki kirjoitti Vainiolle
Kului kuitenkin kymmenkunta vuotta, ennen kuin Kilkki keksi, että tarinasta voisi syntyä hyvä laulu norpan suojelun puolesta.
Kilkistä oli tullut ahkera norpan suojelija ja hän oli kuullut Junnu Vainion sanoittaman laulun, joka kertoi viimeisestä karhusta. Siitä hän sai idean, että ehkä Vainio voisi olla suopea myös norpan suojelulle.
Siksi hän kirjoitti kirjeen Juha Vainiolle, joka kuitenkin heitti kirjeen ensin roskakoriin. Kävelylenkillä hän kuitenkin yhtäkkiä oivalsi, että tarinahan on loistava.
Niin syntyi laulu Vanhoistapojista viiksekkäistä. Vainio esitti sen Syksyn sävelessä 1982, mutta Nestori ei siitä saanut koskaan tietää. Hän hukkui heinäkuussa paluumatkalla kirkonkylästä, vain kilometrin päässä kylärannasta, jossa hän säilytti venettään.
Tämä kyläranta on nykyään Nestorinrannan veneranta, jossa on Nestorin ja norpan patsaat. Tuo sauna, jossa Nestori soitteli norpalle, oli Nestorinrannan toisessa rannassa, jossa nykyään on Nestorin majaksi nimetty vuokramökki.
Nestorin sauna paloi 1969. Myöhemmin hän rakensi uuden saunan Lintusalon pohjoisrannalle Kortesaareen.
Tarina kerrottu monissa kirjoissa
Tässä esittämäni tiedot olen saanut osin Kilkin kirjoituksista mutta myös edesmenneeltä Tauno Kiljuselta, joka muisti varsin hyvin, miten kaikki saaressa tapahtui.
Kilkin versioita voi lukea ainakin kirjoista Suloinen Savonmaa (toim. Ritva Koivukoski), WSOY 1998 ja Lintuiset saaret, kyläkirja Lintusalosta ja lähisaarista (toim. Ulla Pötsönen) 2002.
Tarina on kerrottu myös Juha Vainion elämäkerrassa, Reijo Ikävalkon kirjoittamassa Täyttä elämää – Junnu – Kotkan poikii ilman siipii (1998). Kirjassa oleva tarina on julkaistu myös Saimaan norppaklubin sivuilla. Kilkki oli tämän yhdistyksen pitkäaikainen puheenjohtaja.
Myös aivan uusista kirjoista tarinan voi lukea: Saimaannorppa & ystävät (toim. Timo Korppi), Light House Media 2019 ja Ari Mannisen Saimaa, koko tarina, Readme 2020.
Miikkulainen-sukunimen Vainio otti hyvältä ystävältään, kotkalaiselta jalkapallovalmentajalta, joka oli myös Nestori.
Nestori ja norppa saivat pronssipatsaat
Kesällä 2019 Nestori ja norppa saivat pronssipatsaat Nestorinrannan lauttarantaan.
Patsaat on veistänyt nuori lahjakas venäläinen kuvanveistäjä Adil Alijev. Hän kuuluu moskovalaiseen kuurojen taiteilijoiden Hefaistos-ryhmään.
Nestorin patsaan mallina taiteilija käytti Nestorin nuoruuden kuvaa, jossa tämä soittaa viulua kivellä.
Venäläiseen tapaan taiteilija teki myös pienen pronssisammakon, joka istuu Nestorin takana. Sammakon silittäminen tuo kuulemma onnea.
Moni on etsinyt paikkaa, jossa Nestori viuluaan soittaa. Erään kyläläisen mukaan paikka olisi ollut tässä samassa venerannassa, mutta kivi on siirretty muualle.
Ylen Elävässä Arkistossa Nestorin haastattelu
Ylen Elävässä Arkistossa on Veikko Kilkin dokumentti Saariston kelirikko vuodelta 1971, jossa hän haastattelee lintusalolaisia kelirikon aiheuttamista ongelmista. Yksi hauska haastattelupätkä on Nestorista.
Tarinoita Nestorista
Nestori Reponen oli värikäs persoona ja hyvin lahjakas monissa erikoisissakin asioissa. Nestorinrannassa kerromme näitä tarinoita retkillämme ja pyynnöstä muulloinkin.
Kesällä 2012 Nestorin syntymästä tuli kuluneeksi 100 vuotta. Navettasalin edeltäjässä, ”Takkatuvassa”, järjestettiin Nestorin syntymäpäivänä 30.6. Nestori 100 vuotta -tapahtuma.
Saaristomme harrastajateatteri Saaristoryhmä esitti reilun puolen tunnin esityksen, jonka se oli valmistanut Nestorista muutamaa vuotta aiemmin.
Riitta Viialainen
Nestorinrannan emäntä
