Nestorinranta on pieni perheyritys
Nestorinranta sai alkunsa 2010, kun Riitta ja Matti Viialainen olivat vuotta aiemmin toteuttaneet pitkäaikaisen haaveensa ja muuttaneet Matin kotitilalle Helsingistä. Matti oli saanut työpaikan Mikkelistä ja Riitta toimittajana arveli työllistävänsä itsensä freelancerina.
Kun Riitan vuorotteluvapaa oli lopuillaan, hän osui kyläyhdistyksen kokoukseen. Siellä matkailuyrittäjät kertoivat, että saaristosta puuttuu lyhytaikainen majoitus. Matti ja Riitta olivat juuri kunnostuttaneet aikuisia lapsiaan varten aitat ja laajentaneet vanhaa päärakennusta.
Kun lapsilla ei ollut kesälomia, Riitta alkoi pitää kesäisin aamiaismajoitusta. Kun pari venettäkin seisoi vailla käyttöä Matin kiireisen työn takia, Riitta alkoi vuokrata niitäkin. Kun vielä laulun Nestori oli soitellut norpalle tilan rannassa, yritys nimettiin Nestorinrannaksi ja Riitta alkoi järjestää Nestorin kierroksia, jossa kertoi laulun synnystä, Nestorista ja norpasta.
Palveluille oli niin suuri kysyntä, että Nestorinranta aloitti 2012 laajat investoinnit, jotka saatiin päätökseen (ainakin niin luultiin) maaliskuussa 2020. Viimeisenä rantaan valmistui kauan odotettu tilaussauna ulkoporealtaineen ja 20 hengen kotagrilli.
Kävi kuitenkin niin, että jo samana vuonna huomattiin, että eivät investoinnit tähän loppuneet. Vielä piti rakentaa uusi lettubaari, kun lettukioski oli käynyt aivan liian ahtaaksi. Lettubaari valmistui keväällä 2021. Samalla paranneltiin telttailijoiden, veneilijöiden ja pyöräilijöiden oloja rannalla.
Nestorin patsas
Nestorinrannan vierailijoita tervehtivät rannassa pronssipatsaat Miikkulaisen esikuvasta Nestori Reposesta ja norpasta. Patsaat on veistänyt nuori lahjakas kuvanveistäjä Adil Alijev. Hän kuuluu moskovalaiseen kuurojen taiteilijoiden Hefaistos-ryhmään.
Nestorin patsaan mallina taiteilija käytti Nestorin nuoruuden kuvaa, jossa hän soittaa viulua kivellä.
Venäläiseen tapaan taiteilija teki myös pienen pronssisammakon, joka istuu Nestorin takana. Sammakon silittäminen tuo kuulemma onnea.
Nestori Reponen
Juha Vainio esitti vuonna 1982 Syksyn sävelessä samana vuonna tekemänsä laulun Vanhoja poikia viiksekkäitä. Laulussa kerrottiin Saimaan saaressa asuvasta Nestori Miikkulaisesta, joka oli jäänyt vanhaksi pojaksi. Miikkulaisella oli kyllä ollut morsian, mutta ”maailma houkutti pois morsion”.
Nestorilla oli kohtalotoveri, vanha norppauros, joka ei myöskään ollut löytänyt kumppania. Kohtalotoverit tapasivat toisiaan rannalla, kun Miikkulainen soitteli torppansa rappusilla huuliharppua ja norppa tuli lepokivelleen kuuntelemaan.
Laulun surumielinen päätelmä on, että kummastakin taitaa tulla sukunsa viimeinen. ”Suuri Saimaa mut sata on hylkeitä vaan”.
Laulun Nestori Miikkulaisella oli esikuva, Puumalan Lintusalossa asunut Nestori Reponen (1912 – 1982). Vainio ei häntä koskaan tavannut. Idean välittäjänä toimi toimittaja Veikko Kilkki, joka on kertonut monissa kirjoissa, miten hän tämän esikuvan Puumalan Lintusalossa tapasi ja miten ja miksi hän tarinan Vainiolle välitti.
Tutustu Saimaan saaristoon
Nestorinranta sijaitsee Lietveden ja Suur-Saimaan välissä lähellä useita mainioita saaria, joihin teemme retkiä. Kuvan Liittokiveen sisältyy traaginen rakkaustarina. »
Myös Nestorinrantaan johtava tie on itsessään nähtävyys: Puumalan saaristotie kulkee 11 saaren läpi. Suurimmat saaret ovat Niinisaari, Liimattala ja Lintusalo.
Käy katsomassa, mitä kaikkea saaristossa voi tehdä ja nähdä: www.veskansankylat.fi. Tutustu Saimaan tarinaan Saimaa Geopark -sivuilla, joista näet myös Puumalassa sijaitsevat geopark-kohteet.